Vuoden synkin juhla (2001)

Vuoden synkin juhla (Самый мрачный праздник в году) — второй альбом финской рок-группы Viikate, записанный на лейбле Ranka Recordings и вышедший в 2001 году. Альбом состоит преимущественно из рождественских гимнов. В записи альбома, помимо участников группы, принимали участие также Йоуни Хюнюнен (Kotiteollisuus) и Тимо Раутиайнен (Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus). Альбом вышел как в виде CD-диска, так и в виде виниловой пластинки.

1. Sylvian joululaulu

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan
Joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan
Jo pirtteihin pienoisihin.
Mut ylhäällä orressa vielä on vain
Se häkki mi sulkee mun sirkuttajain,
Ja vaiennut vaikerrus on vankilan;
Oi, murheita muistaa ken vois laulajan!

Sä tähdistä kirkkain, nyt loisteesi luo
Sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
Sä siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa,
On armain ja kallein mull’ ain’ Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian
Ja soi aina lauluista sointuisimman.

2. Talvi se viimein

Talvi se viimein perille löysi,
Tallaamaan tuttuja tienoita kai
Talvi se matkan päähänsä taisi,
Latomaan keloja poikittain

Pihalla ulvoo se hyisin viima,
Nurkissa väljissä huhuilee
Hornan tuuli kuin jäinen kiira,
Hellasta tuletkin peittelee
Kuitenkin katosta roikkumaan
Vaijan taitama himmeli on
Talvi viimein perille taisi
Tuomaan juhlan talohon

Miehen mittainen kinos jo peittää,
Seiniin puisiin nojailee
Miehen pikkuisen syrjään heittää,
Hirsiä harmait’ kun syleilee

Hankia moisia nähty ei olla
Seuduilla näil vuoskymmeniin
Hanget moiset suosiolla
Omaan rauhaansa jätettiin
Vaan keskellä nietosten yksinään
Lyhde laitettu linnuille on
Nyt hanget korkeat suosiolla
Talon rauhaa suojelee

3. Aattoiltana

Kynttilöistä lähtee hehku,
Valo lämmin, havun tuoksuinen
Mut tuoksu tulee kauempaa,
Leijuu takaa toisten ovien

Ja hämärtyvä aattoilta mieleen palauttaa
Kuinka kirkkaammin nuo
Toisten liekit kajastaa
(2x)

Pimeässä talossa nyt
Istun ensi kerran yksinään
Ilakointi jäänyt on,
Ei piiri pieni pyöri ympyrää

Ja missä itse kuusipuu on,
Johon nyt taas sais
Kas, valkoisia enkeleitä oksiin ripustais
(2x)

Lämmitä ei laatikot,
Ei rusinatkaan luumukiisselin
Riisipuuron jäätyneen
Nyt verannalta sisään kiikutin

Ja kurkkuun jäänyt mantelikin viimein irtoaa
Vaik parempi kun pysytellyt
Ois vaan paikallaan
(2x)

4. Varpunen jouluaamuna

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
Järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
Järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.

Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
Tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
Tule tänne riemulla, ota siemen multa!

Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!

En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
Olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
Pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
Pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta

5. Viattomien lasten päivä

Haljennut on lasi ilmapuntarin
Rauennut on liike kaappikellon heilurin
Tenho talvisen taivaan
Ja pauke palavan pakkasen
On maalannut ikkunaan kasvot lapsosen

refrain:
Kuurasta katsoo pienoinen pää
Huurteesta tuijottamaan käy
Silmät uniset, väriset jään

Hiipumaan käy liekki öljylyhdyn sydämen
Liikkumaan saa veto verhot eessä ruutujen
Kauan kulunut aikaa,
Vaan vaivu ei unholaan
Verhotkaan eivät saa piiloon kasvoja ikkunan

refrain

6. Lahja

Kuusen alla leikit pienten pellavapäiden
Nyt on Maijat, Heikit lahjansa avanneet
Vaan on perheen pää, isä mietteissään
Mitä pohtii, puntaroi, tienneekö tuota itsekään

Takin päälleen laittaa, «Kauaa viivy en»
Tuisku ei matkaa haittaa, perille saapuen
On hiljaista pihassa, ei näy jälkiä lumessa
Lahjan laskee, asettaa keskelle lumista verantaa

Vaan yksinään jää lahja kuistille seisomaan
Ei aukene ulko-ovi sovintoa solmimaan
Ja mielipaha karvas jää rintaa kalvamaan
Sen ken ois voinut tietää, että jälleen
Viettää saa juhlaa katkeraa

7. Suojelusenkeli

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie
Hänt’ ihana enkeli kotihin vie
Niin pitkä on matka, ei kotia näy
Vaan ihana enkeli vierellä käy (2x)

On pimeä korpi ja kivinen tie
Ja usein se käytävä liukaskin lie
Oi pianhan se lapsonen langeta vois’
Jos ei käsi enkelin kädessä ois’ (2x)

Ja syntikin mustia verkkoja vaan
On laajalle laskenut korpehen maan
Niin pianhan niihinkin tarttua vois’
Jos ei käsi enkelin kädessä ois’ (2x)

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie
Hänt’ ihana enkeli kotihin vie
Oi laps’ ethän koskaan ottaakaan vois’
Sä kättäsi enkelin kädestä pois (2x)

8. Häpeän lyhty

Pöytä on valmis ja tunnelma sen
Hiljalleen täyttää talon lämpöisen
Herkut tuoksuvat, luoksensa kutsuvat taas

Pöytään saapuvat ajallaan
Paikoilleen alas istumaan
Mut yhtä tuolia ei kukaan huolia saata

Hymyä yhtä on kaikkien suut
Paistista jäljellä kiiltävät luut
Vaan yhtä aihetta ei kukaan mainita uskalla

Eines saatu on päätökseen
Jo alkavat siirtyä eteiseen
Juhla vietetty, kunnia säilötty on

Muori vanha vaan kiikustaan
Lapsiaan katsoo viel uudestaan
Mielessään itkien, häveten silmänsä sulkee

Kun lapset ovat matkassa maallisen
Ja unohtuneet teot isien
Ja vaik kuinka yrittää suojata taloaan
Häpeän lyhty luo himmeää valoaan
Kyyneleet unholaan jääneet sulamaan saa

9. Olkoon näin (Danze Slave op. 72 nr. 2)

Kun mielessäni kuljen muiston hämärään,
Niin toiveistani parhaat rauenneiksi nään.
Sain nuoruudelta siivet kerran minäkin
Ja pilvilinnan jonne lentäisin.

Pois siivistäni aika puhtauden vei,
Ja pilvilinna koskaan valmistunut ei.
Ei nuoruus yötä tunne, päivä aina on,
Mut vuodet jättää taakseen auringon.

Niin paljon toivotaan, niin paljon haaveillaan,
Jää liekistämme kerran tuhkaa vaan.
Ei pilvilinnaa koskaan luoda kestävää.
Ken tämän tietää, kaiken ymmärtää.

Nyt mielessäni kuljen muiston hämärään,
Ja toiveistani parhaat rauenneiksi nään.
Mä ymmärtäen katson nyt jo taaksepäin
Ja itselleni lausun: «Olkoon näin»