Marraskuun singlet (2008)

1. AH, AHTAITA AIKOJA
(K. Viikate)

Tähdet meren yllä ensikättelyllä lumoavat kutrit kauniit kauttaaltaan
Tähdet meren yllä putoavat kyllä, katoavat katsojaltaan

Ei niitä omaksi saa, ei niitä omaksi saa

On helppo lahoavan jollan alla olla ja odottaa
Ah, ahtaita aikoja
Mastot maata viistää, köli kohti taivaita tavoittaa
Ah, ahtaita aikoja

Ja minä öisiä airoja selällä soudan
ja minä hämärän kaisloja keinutan
Kuitenkaan jäädä ei voi aamun tähden, tähden iäti olemaan

Kuten helmat kohtalon ovat ommeltuna riekaleista muiden purjeiden
Kuten helmat kohtalon ylös reivattuna valmiina vastatuuliin urheiden

…ei niitä omaksi saa, ei sillä että niitä huolisikaan…

On helppo lahoavan jollan alla olla ja odottaa
Ah, ahtaita aikoja
Mastot maata viistää, köli kohti taivaita tavoittaa
Ah, ahtaita aikoja, Ah, ahtaita aikoja
Ah, ahtaita aikoja, Ah, ahtaita aikoja
Ah, ahtaita aikoja, Ah, ahtaita aikoja

2. SARKAJAKO-TWIST
(A.Taiminen)

3. EI ENKELEITÄ
(K.Viikate)

Ei ristinsieluja saa yksin eksymään,
ohjaa ei opas heitä kohti etelää
Paha vaanii, vaan ei vie

Suruvaippa poikki lentää korven kivisen,
vastarintaan kera sinivuokkojen
Paha vaanii, vaan ei vie

Vieri ei viattomat yli jyrkänteen,
vierivät reunalle, edemmäs eivät mee

Meillä silta huojuu ilman vartijaa lailla iättömän uskon
Ei sitä käydä ilman että pelottaa, ei käydä jälkeen iltaruskon
Sinä kuljet miten katsot, katsot kuinka kuljen;
kuljet pois kun täällä ei tarjota kuin
muistoja, seppeleitä, vaan eipä enkeleitä
käy kanssamme kulkemaan huojuvaa siltaa

Askelmia uupuu, kaiteet loppuu kavaluuteen
Hetken laulu antaa etumatkan ikuisuuteen

Alhaalla odottaa vain loimi syvän veen,
valmiina peittelemään kylkeen syvänteen, laupeuteen laineillansa

Meillä silta huojuu ilman vartijaa lailla iättömän uskon
Ei sitä käydä ilman että pelottaa, ei käydä jälkeen iltaruskon
Sinä kuljet miten katsot, katsot kuinka kuljen;
kuljet pois kun täällä ei tarjota kuin
muistoja, seppeleitä, vaan eipä enkeleitä
käy kanssamme kulkemaan huojuvaa siltaa

4. LIPERI-TWIST
(K. Viikate)

5. UURASTAJA
(K. Viikate)

Kuusimetsää kuusisataa, seitsemän vain katajaa
Heti perään tuhatkunta kahdeksatta apajaa

Jos ei unen päästä saa, on maattava siis väkisin
Tämän kohdan hieman toisin näkisin

Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan
ei ole lohkaretta, eikä murikkaa
Viimein kun kovettumat kourissani katoaa
lepää harteillain jo harras kirkkomaa

Uutterasti uutta päivää samat silmät sulattaa
Kaivot sekä kirveet aion hamaan loppuun unohtaa

Naulat neljän tuumamitan lyöty pajavasaroin
Haukan katse hanskojani vartioi

Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan
ei ole lohkaretta, eikä murikkaa
Viimein kun kovettumat kourissani katoaa
lepää harteillain jo kirkkomaata matalaa

Kannan orret, kurkihirret, ristit öljymäkien
kunnes laulu viimeisten käkien minutkin tavoittaa

Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan
ei ole lohkaretta, eikä murikkaa
Viimein kun kovettumat kourissani katoaa
lepää harteillain jo harras kirkkomaa

Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan
ei ole lohkaretta, eikä murikkaa
Viimein kun kovettumat kourissani katoaa
lepää harteillain jo marras kirkkomaa

6. KORKEAT KOTKAIN TIET – TWIST
(K. Viikate)

Kohtasin Kotkan tiellä ruusun
matkallani etelään
Kauniin vaan puolikuolleen ruusun
jospa sen saisin elämään
Sateita luokse saattelin,
kuohkean mullan kumosin se juurelle turhaan,
niin pois kuihtui, lakastui
Rannalla viiden vuolaan virran
haukkoi kala henkeään
Kulki vain siima läpi rinnan,
suomusti kirjokylkeään
Solmut verkoista selvitin,
siimat hampailla hamusin,
vaan jälleen niin turhaan, silmistä valo katoaa

Sateet saapuvat varjot mukanaan
hetken huuhtovat, varjot katoaa
kunpa voisin jäädä, hengähtää
neula kompassin osoittaa vain…

Eteenpäin Kotkan tietä jatkoin
neulan suuntaa seuraten
Hetkeksi iltatähteen katsoin,
pyysi luokseen viittoen
”Et ruusuja saa kukkimaan,
kaloja kanssas kulkemaan,
se työtä on turhaa, täällä vain varjot lankeaa”

Sateet saapuvat varjot mukanaan
hetken huuhtovat, varjot katoaa
kunpa voisin jäädä, hengähtää
neula kompassin osoittaa vain etelään

KORKEITA KOTKAIN TEITÄ KULJEN
KORKEITA KOTKAIN TEITÄ

7. ME OLEMME MYÖHÄISET
(K.Viikate)

Tervehdys täältä, Unholan uljaat!
jossa vain pimeä kuljettaa
maksamaan aamuisen auringon lunnaat
-Me olemme myöhäiset

Yö nostaa syliin, sylissään kantaa
kuin neidon ylitse kynnyksen
käy nokena vaahto vapauden rantaan
me olemme -Me olemme myöhäiset!

Mene, unet hukkaa,
kerran taivas putoaa niskaamme,
me tiskaamme kyyneleillä tyynten merten
Ei ole hukkaa sitä kuuta ulvomaan
joka viluisella valollansa silitellen hiuksiamme harjaa

Se kirstu on lukittu, salvattu tuhanteen kertaan
avaimet kadonneet nousevaan aurinkoon
ei viiltojen välistä tunnista vuotavaa vertaan
me olemme, me olemme -Me olemme myöhäiset!

Mene, unet hukkaa,
kerran taivas putoaa niskaamme,
me tiskaamme kyyneleillä tyynten merten
Ei ole hukkaa sitä kuuta ulvomaan
joka viluisella valollansa hiuksiamme harjaa

8. MINTUN JA VERNERIN HÄÄVALSSI

Köynnökset tulevat kaukaa
kruunuksi yllesi käy
Hiusmeresi upean, väriltään ruskean
laineilla muita ei näy

Silmies vihreä huokaus
kutsuivat seikkailuun
Valssi on ikuinen, elämän pituinen
korkealta soitettuun

Ja päällä tähkäin ja päiden luo kuutamo tuo valoaan
se kauneutta kauneimman ja pois katoaa
Niin päällä kristallijäiden me tanssimme, tanssimme vaan
ja tanssimme kunnes valo valkein toisistamme pois
meidät erottaa

Kun yrttöset ketojen tuoksuu
ajan ymmärrys pois häviää
En muista mik` orsi on, tuoksua morsion
sisään kun saan hengittää

Ja päällä tähkäin ja päiden luo kuutamo tuo valoaan
se kauneutta kauneimman ja pois katoaa
Niin päällä kristallijäiden me tanssimme, tanssimme vaan
ja tanssimme kunnes valo valkein toisistamme pois
meidät erottaa
Niin päällä kristallijäiden me tanssimme, tanssimme vaan
ja tanssimme kunnes valo valkein toisistamme pois
meidät erottaa

9. ORRET
(A. Taiminen/K. Viikate)

Niin saapuu kuin itse elämä
vasten yötä ajaen -vaan pääseekö perille?
Käy katuani pitkin
tervehtii hauturitkin -vaan pääseekö perille?

Tammiarkut oikealla
vasemmalla kukat lumpeen -kyllähän hauturi minut tuntee!
Muistolauseet mennehistä
puheet muinoin lämpimistä -kyllähän hauturi minut tuntee!

Kiirehdin kuin kyytiin viimeiseen
viimeisen ajurin
vaikka tajusin
kantta kenelle avataan
Kurotan kuin korteen viimeiseen
viereen tuon ajurin
kenen orsilla tavataan!

Jälleennäkemisen toivossa puolella toisella, jos on tilaa

Kiirehdin kuin kyytiin viimeiseen
viimeisen ajurin
vaikka tajusin
kantta kenelle avataan!
Kurotan kuin korteen viimeiseen
viereen tuon ajurin
vaikka tajusin
kenen orsilla tavataan!

10. TEUVO, MAANTEIDEN KUNINGAS
(Sundqvist)

11. Hallamaat
(K.Viikate)

Kulkevat varjot kujiaan
vaan eivät vie mukanaan
Kulkevat varjot kujiaan
vaan eivät vie mukanaan
Joukkoa johtaa suru ja kaiho
viimeisten vierellä rakkauden paino
Kulkevat vaiti kujiaan
vieden muut mukanaan

Kaipuun taivaalla loistaa kuu
Hallamaillakin aurinko nousee
Tuomion tähdet kimaltaa

Asuvat aaveet talojaan
vaan turhaan saat koputtaa
Asuvat aaveet talojaan
vaan turhaan saat koputtaa
Ullakon täyttää unelmat menneet
kellarin katveessa soi kielet katkenneet
Asuvat yksin talojaan
vaan turhaan saat koputtaa
eivät käy avaamaan

Kaipuun taivaalla loistaa kuu
Hallamaillakin aurinko nousee
Tuomion tähdet kimaltaa
Tuomion tähdet, ne toisille kimaltaa

Laps` sunnuntain, sä ällös huoli vaikka vaellat
yksin kun ilomielin maata sulaa samoat
On hallamailla elo vain niin pirun raskas juttu toisinaan
Raskas toisinaan!

12. MUSTA KUIN PUKU

Ryöstin morsiamen,
niin ryöstin, en aio palauttaa
En myöskään lemmen ikitammen kuoreen
lupauksia upottaa
Musta kuin puku jääneen sulhasen,
musta ja sopimaton
on marssiaskel, lyönti sydämen
jota käyvät kantapääni,
vääjäämätön ääni sisälläni takoo,
vielä marssittavaa on
Hautasin hunnun alle kummun
jonka päälle tammi varistaa
lehtensä kuolleet, loven vuolleet
viereen aortan
Musta kuin puku jääneen sulhasen,
musta ja sopimaton
on marssiaskel, lyönti sydämen
jota käyvät kantapääni,
vääjäämätön ääni sisälläni takoo,
vielä marssittavaa on

Tänä yönä kirkkaammin kuin koskaan aikaisemmin tulet kajastaa
kolme on soihtua ja kolme niistä ylimpänä kohoaa
Niin uskon, toivon kuin sen viimeisen
kaivan sekaan ikitammen juurien
Tänä yönä varmuudella suden tulet kasvojamme kavahtaa!

13. SURUVAIPPA
(K.Viikate)

Elokuuta,
minä katson läpi liekin
myrskylyhdyn sekä mietin
elokuuta

Vastarantaa yö jo peittää
täällä vasta hämärtää
Vastarantaa yö jo peittää
minä tyydyn vähempään

Pohjatuulta,
minä kuuntelen ja mietin
mikä olossani liekin
muistuttaa pohjatuulta

Vastarantaa yö jo peittää
täällä vasta hämärtää
Vastarantaa yö jo peittää
siivet nuo väriltään

Metsän haluan puilta unohtaa
Metsän haluan puilta unohtaa
Puut ja puiset luut
ja puut ja puiden yllä valvovan kuun
Metsän haluan noilta puilta unohtaa

14. MIES JA KUUSI KANTAJAA
(K. Viikate)

Tähdet täydentävät öitä
teiden varret kynttilöitä odottaa
kunnes seuraksensa saavat surusidontaa
On mieli meren musta
aatos vailla kadotusta kohoaa
sadepilvet ovat tottuneita satamaan

Vie miestä tie, vie miestä
vie viimeinkin viimeisiin liekkeihin
Niin miksi kutsutaan saattuetta
jossa matkustaa
yksi mies ja kuusi kantajaa

Katkoviivat tihenevät
edessä elämän kevät odottaa
kunnes kuusikorven päässä viimein katoaa
Jäljellä meri musta
olkapäällään lohdutusta tarjoaa
sadepilvet eivät väsy vielä satamaan

Vie miestä tie, vie miestä
vie viimeinkin viimeisiin liekkeihin
Niin miksi kutsutaan saattuetta
jossa matkustaa
yksi mies ja kuusi kantajaa