Marraskuun lauluja II (2007)

1. Uvertyyri: Pelakuu

Aamunpuoleisella akkunalla aikaisella
kasvaa kotvan kaunis Pelakuu.

Laulu mulle laulaa onnesta ja auringosta,
kaarisillat kuutamosta. Silti minä pelkään, että
pois päivän paahteessa se lakastuu.

Hämärän puoleisella ikkunalla iltaisella
valvoo vielä hetken kaunis Pelakuu
Ja minä pelkään, että yöpakkasiin se viimein
paleltuu.

2. Kerran

Suonissani virtaa jälleen veri vuolas kulkurin
Vuolaana virtaa jälleen sakeana saa
Kirkas ja kylmä kuin on puro tunturin
Tai kun on jäässä kesän jälkeen kaakonmaa

Uuhien keskellä vain yhtä ikävöi
Yhtä vain taivaa, ja yhtä odottaa
Niin kuin vain terä partaveitsen säkenöi
Säkenöi sydämeni kulkemaa

Takaa tumman horisontin kutsu jälleen kumuaa
Kuulaana kaikuu, kuulas korvissani soi
Mustana kuin on kevään jälkeen kaakonmaa
Tai kyntää noki alla tulen, kapinoi

Seassa savupaaden yhtä ikävöi
Yhtä vain tahtoo ja yhtä haluaa
Niin kuin vain synkät kädet pääni ympäröi
tahtoo sydämeni viedä mukanaan

Viedä mukanaan

refrain:
Kerran sanon Tahdon
Kerran nousen ja kumarran
Kumarran juoman laskijaa,
joka jatkaa viinini vedellä
Ei sen väliä, kerran kuljetaan
jalat edellä

refrain

Kerran kuljetaan
mustassa puvussa
Kerran kuljetaan
toisessa luvussa
Kerran kuljetaan
vaatii jakauksen
Kerran kuljetaan

3. Valssi Ikinä Anteeksi

Tienoomme kumajaa
Tienoot ne soi
Ihmiset tulissa kettujen karkeloi

Tienoot kumajaa
Tienoot ne soi
Ihmiset tulissa karkeloi

Itkeä aio en, käyn laulamaan
Ja lauluni komea yötä käy kantamaan
Itke en, vaan käyn laulamaan
Ja ihmiset voimalla laulun
saan anteeksi antamaan

refrain:
Antamaan,
anteeksi antamaan

Hiipuneet tulet, on hiipunut maa
Jo rakkauden pauhukin muualla kumajaa
Hiipuneet tulet, hiipunut maa
Ja rakkauskin muualla kumajaa

Itkeä aio en, surra mä saa
Vaan mahdoton elää mun on kuten opetan
Itke en, en surra mä saa
Vaan anteeksi pysty en
Ikinä antamaan

refrain

Itke en, en surra mä saa
Vaan mahdoton elää mun on kuten opetan
Itke en, en surra mä saa
Vaan anteeksi pysty en
Antamaan

4. Orret

Niin saapuu kuin itse elämä vasten yötä ajaen
Vaan pääseekö perille?
Käy katuani pitkin, tervehtii hauturitkin
Vaan pääseekö perille?

Tammiarkut oikealla, vasemmalla kukat lumpeen
Kyllähän hauturi minut tuntee
Muistolauseet mennehistä
Puheet muinoin lämpimistä
Kyllähän hauturi minut tuntee

refrain:
Kiirehdin kuin kyytiin viimeiseen
Viimeisen ajurin, vaikka tajusin
Kantta kenelle avataan

refrain2:
Kurotan kuin korteen viimeiseen
Viereen tuon ajurin, Vaikka tajusin
Kenen orsilla tavataan

Jälleennäkemisen toivossa, puolella toisella
vain jos on tilaa
Jälleennäkemisen toivossa, puolella toisella
Vain jos on tilaa

refrain

refrain2

5. Suruvaippa

Elokuuta
Minä katson läpi liekin myrskylyhdyn
Sekä mietin Elokuuta

Vastarantaa yö jo peittää, täällä vasta hämärtää
Vastarantaa yö jo peittää, minä tyydyn vähempään

Pohjatuulta
Minä kuuntelen ja mietin, mikä olossani liekin
Muistuttaa pohjatuulta

Vastarantaa yö jo peittää, täällä vasta hämärtää
Vastarantaa yö jo peittää, siivet nuo väriltään

Metsän haluan puilta unohtaa
Metsän haluan puilta unohtaa
Puut ja puiset luut
Ja puut ja puiden yllä valvovan kuun
Metsän haluan noilta puilta
Unohtaa

6. Me olemme myöhäiset

Tervehdys täältä unholan uljaat!
Jossa vain pimeä kuljettaa
Maksamaan aamuisen auringon lunnaat
Me olemme myöhäiset

Yö nostaa syliin, sylissään kantaa
Kuin neidon ylitse kynnyksen
Käy nokena vaahto vapauden rantaan
Me olemme
Me olemme niin myöhäiset

Mene, unet hukkaa, kerran taivas putoaa niskaamme,
me tiskaamme kyyneleillä tyynten merten
Ei ole hukkaa sitä kuuta ulvomaan,
joka viluisella valollansa silitellen hiuksiamme harjaa

Se kirstuun lukittu, salvattu tuhanteen kertaan
Avaimet kadonneet nousevaan aurinkoon
Ei viiltojen välistä tunnista vuotavaa verta
Me olemme
Me olemme
Me olemme myöhäiset

Mene, unet hukkaa, kerran taivas putoaa niskaamme,
me tiskaamme kyyneleillä tyynten merten
Ei ole hukkaa sitä kuuta ulvomaan,
joka viluisella valollansa hiuksiamme harjaa

7. Hallamaat

Kulkevat varjot kujiaan,
Vaan eivät vie mukanaan.
(2x)

Joukkoa johtaa suru ja kaiho,
Viimeisten vierellä rakkauden paino.
Kulkevat vaiti kujiaan
Vieden mut mukanaan.

Kaipuun taivaalla loistaa kuu,
Hallamaillakin aurinko nousee,
Tuomion tähdet kimaltaa.

Asuvat aaveet talojaan,
Vaan turhaan saat koputtaa.
(2x)

Ullakon täyttää unelmat menneet,
Kellarin katveessa soi kielet katkenneet.
Asuvat yksin talojaan,
Vaan turhaan saat koputtaa,
Eivät käy avaamaan.

Kaipuun taivaalla loistaa kuu,
Hallamaillakin aurinko nousee,
Tuomion tähdet kimaltaa.
Tuomion tähdet ne toisille kimaltaa.

Laps’ sunnuntain sä ällös huoli, vaikka vaellat
Yksin, kun ilomielin maata sulaa samoat.
On hallamailla elo vain niin pirun raskas juttu
Toisinaan.
Raskas toisinaan. (3x)

8. Ensimmäinen runo

Mielein minun
Mielein minun tekeevi’
Lähteä laulamaan
Sanaani sanelemaan

refrain:
Harvoinpa yhteen yhtenemme
Saamme toinen toisihimme
Näillä raukoilla rajoilla
Näillä poloisilla pohjanmailla

Mieleni minun tekevi’
Aivoni ajattelee
Lähteä laulamaan
Sanaani sanelemaan

Näitä saatuja sanoja, virsiä virittämiä
Pohjan peltojen periltä, Kalevalan kantahilta

refrain

9. Syys

Instrumental

10. Iäisyys

Kuuletko kuinka laulaa käärme vieressä lauluaan
Kuinka puista lehdet tulikivinä putoaa
Kuinka kulkevat nuo munkit hiljaa, lyijyä viittanaan

Kuuletko kuinka taittaa kyyhky sinessä siipiään
Kuinka kuoro levollisten taivasta ylistää
Kuinka karitsat nuo ovat armon niittyjä astuneet

Kun korvistani ovat viimeisetkin sirkat katovuotein kadonneet

Valvotko valkeaan aamuun
Valvotko viluiten
Valvotko kunnes kukko kolmasti laulaa
Vierellä valkean kaavun
Vierellään vain hämäryys
Hetkeä ennen kun sinua kutsuu
Kun sinua kutsuu

Iäisyys

Näetkö kuinka korkein kirkko järvestä kohoaa
Kuinka vastarannalla seurakunta vajoaa
Ja kuinka ympärillä huiput vuorten meitä suojelee

Kun silmäkuopistani ovat onnenkuulat,
Nuo myrskyluudat pois jo
Pois lakaisseet

Valvotko valkeaan aamuun
Valvotko piruiten
Valvotko kunnes kukko kolmasti laulaa
Vierellä valkean kaavun
Vierellään vain hämäryys
Hetkeä ennen kun sinua kutsuu
Sinua kutsuu

Iäisyys