Marraskuun lauluja I (2007)

Marraskuun lauluja I («Ноябрьские песни, часть I») — шестой альбом группы, записанный на студии Ranka Recordings и вышедший 17 января 2007 года.

1. Yökunnaat

Yö tekijäänsä neuvoo, kertoo miten liikutaan
Hirret vetäjistä seuloo, hiiret käskee hiiskumaan

Hiilloksena matto hehkuu, selkäpiitä pakastaa
Kartanolla väärät koirat raatelevat kannet
Kannet vakoistaan

refrain:
Nousen, kuljen, käännyn, palaan, kierrän aidattua ympyrää
Vaikka näännyn, salaa uskon rauhattomain lepoon
Kuten uskoin elämään

refrain2:
Otan vuoteeni ja käyn
Punertavain taivain taa
Otan vuoteeni ja käyn
Yökunnaita voi kumartaa

Lumi hartioille sataa, pintaveri pursuaa
Käärmeen päitä toista sataa, tuhkatuille rajat
Hanget vaeltaa

refrain

Otan vuoteeni ja käyn
Punertavain taivain taa
Otan vuoteeni ja käyn
Yökunnaita, kunnaita, kunnaita voit kumartaa

refrain2

Otan vuoteeni ja käyn
Punertavain taivain, punertavain taa
Otan vuoteeni ja käyn
Yökunnaita, kunnaita, kunnaita, kunnaita voi kumartaa

2. Uurastaja

Kuusimetsää, kuusisataa. Seitsemän vain katajaa
Heti perään tuhatkunta kahdeksatta apajaa
Jos ei unen päästä saa, on maattava siis väkisin
Tämän kohdan hieman toisin näkisin

refrain:
Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan
Ei ole lohkaretta eikä murikkaa
Viimein kun kovettumat kouristani katoaa
Lepää harteillani harras kirkkomaa

Uutterasti uutta päivää, samat silmät sulattaa
Kaivot sekä kirveet aion hamaan loppuun unohtaa
Naulat neljän tuumanmitan, lyöty pajavasaroin
Haukan katse hanskojani vartioi

Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan
Ei ole lohkaretta eikä murikkaa
Viimein kun kovettumat kouristani katoaa
Harteillain makaa, jo kirkkomaata matalaa
Kannan orret, kurkihirren, ristitölliin mäkien
Kunnes laulu viimeisten käkien minutkin tavoittaa
Tavoittaa

refrain

Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan
Ei ole lohkaretta eikä murikkaa
Viimein kun kovettumat kouristani katoaa
Kaiken peittää alleen marras kirkkomaa

3. Padat

Kautta verkalieden, kautta käden kuolleen miehen
Kautta väkijuomain, kautta kaksihaarakielten

Kautta kaunotarten, kautta pitsipäällyshelmojen
Kautta täyden talon, kuljen luokse vastavalon
Luokse kimmelkivien

refrain:
Kuolo kortensa kantaa
Kantaa pöytään, pyytää alkamaan
Sotamiehet, kuin vainaat
Risteihin kiinni luuviidet naulataan
Kunnes yön tumma kuningatar
Kadonnut on hertta panttinaan
Jää naurattaja roikkumaan
Elämän padat mustimmat
valttinaan

Vuoro veritöiden, alla lyijytaivaan tasaisen
Poikki luotisateen kuljen, lasken pääni laen
Huomaan Himmelkivien

refrain

padat mustimmat valttinaan

padat mustimmat… valttinaan

4. Ei enkeleitä

Ei ristinsieluja saa yksin eksymään,
Ohjaa ei opas heitä kohti etelää.
Paha vaanii, vaan ei vie.

Suruvaippa poikki lentää korven kivisen,
Vastarintaan kera sinivuokkojen.
Paha vaanii, vaan ei vie.
Vieri ei viattomat yli jyrkänteen.
Vierivät reunalle, edemmäs eivät mee.

Meillä silta huojuu ilman vartijaa
Lailla iättömän uskon.
Ei sitä käydä ilman, että pelottaa.
Ei käydä jälkeen iltaruskon.
Niin sinä kuljet, kuten katsot.
Katsot, kuinka kuljet.
Kuljet pois, kun täällä ei tarjota
Kuin muistoja, seppeleitä.
Vaan eipä enkeleitä
Käy kanssamme kulkemaan huojuvaa siltaa.

Askelmia uupuu, kaiteet loppuu kavaluuteen
Hetken laulu antaa etumatkan ikuisuuteen

Alhaalla odottaa vain loimi syvän veen
Valmiina peittelemään kylkeen syvänteen,
Laupeuteen laineillansa, laineillansa.

Meillä silta huojuu ilman vartijaa
Lailla iättömän uskon.
Ei sitä käydä ilman, että pelottaa.
Ei käydä jälkeen iltaruskon.
Niin sinä kuljet, kuten katsot.
Katsot, kuinka kuljet.
Kuljet pois, kun täällä ei tarjota
Kuin muistoja, seppeleitä.
Vaan eipä enkeleitä
Käy kanssamme kulkemaan pitkin huojuvaa siltaa.

5. Unen nukkuja

Ulvoin kuuta mustaa, ulvoin kuuta, kutsuin kuolemaa
Ei kiiras roihua, kuin minä roihuan
Tusina sakaraa on liikaa, kaikkeutta kuvastamaan

Kumarsin kultaa, kultaa kumartaen tartuin Tuonelaan
Ei valo lankea kuin minä lankean
Siivetkin kutittaa voi hetken
Voin minä yön

Niin tiimalasi kääntyy, kääntyy alaspäin
Vanhin voitehista, kanssa veren käsikkäin
Hiekka valuu maahan, kylmään uinuvaan
Vaan ei unet idä, idä ilman unelmien nukkujaa

Kiitin hulluudesta, kiitin julmuudesta Jumalaa
Ei meret kuohua kuin minä kuohuan
Aallot voi armoaan pois jakaa
Voi minä en

Niin tiimalasi kääntyy, kääntyy alaspäin
Vanhin voitehista, kanssa veren käsikkäin
Hiekka valuu maahan kylmään uinuvaan
Vaan ei unet idä, idä ilman, ilman unelmien
Unelmien nukkujaa

Niin tiimalasi kääntyy, kääntyy alaspäin
Vanhin voitehista, kanssa veren käsikkäin
Hiekka valuu maahan kylmään uinuvaan
Vaan ei unet idä, idä ilman, ei ei
Ei unet idä, idä ilman unelmien nukkujaa

6. Ah, ahtaita aikoja

Tähdet meren yllä ensikättelyllä,
Lumoavat kutrit kauniit kauttaaltaan.
Tähdet meren yllä katoavat kyllä,
Rantaviiva katsojalta.

Ei niitä omaksi saa,
Ei niitä omaksi saa.

refrain:
On helppo lahoavan jollan alla olla, ja odottaa.
Ah, ahtaita aikoja!
Mastot maata viistää, köli kohti taivaita tavoittaa.
Ah, ahtaita aikoja!

Ja minä öisiä airoja selällä soudan
Ja minä hämärän kaisloja keinutan.
Kuitenkaan jäädä ei voi aamuun tähden,
Tähden iäti olemaan.

Kuten helmat kohtalon, ovat ommeltuna
Riekaleista muiden purjeiden.
Kuten helmat kohtalon, ylös reivattuna
Valmiina vastaa tuuli urheiden.

refrain

Ah, ahtaita aikoja! (4x)

7. Vyö

Taivaita pyysin, taivaita sain
Taivaiden suittua sulkakynää kannan hatussain
Tuulilta otin, tuulilta vein
Tuulien tuhansia tarinoita tasannut oon povellein

refrain:
Ja miten silta poikki kauniin veden kaareutuu
Ja miten veden kauneus syvyyteensä unohtuu

Vyö tämän kaiken yli käy
Vyö tämän kaiken ylittää
Vyö hyväilee rintakehää

Vyö tämän kaiken yli käy
Tämän kaiken ylittää
Pitkin rintakehää
Rintakehää

Liekkejä vuotin, liekkejä sain
Liekit nyt uuttaa seinää ehommaksi käyvät kodissain
Tuulilta otin, tuulilta vein
Omiansa ottamaan nyt palanneet on tuulet ovellein

refrain

Vyö tämän kaiken yli käy
Vyö tämän kaiken ylittää
Vyö hyväilee rintakehää

Vyö tämän kaiken yli käy
Tämän kaiken ylittää
Pitkin rintakehää
Rintakehää

Kun aamu mustimman auringon aukeaa
Saa unohduksen tuuli luvan alta kaarisillan
Puhaltaa (3x)

Vyö kaiken yli (3x)
Vyö kaiken yli, kaiken yli, kaiken yli

8. Leikatun konjakin salaisuus

Instrumental

9. Susitaival

Kaivot kuivaa, kantakaa
Haukkokaa henkeänne, henget ne lähteen ehtyneen
Rantaviiva vilkuttaa
Jäähyväistä järvein’ veet

Tuo kaunis harmaa kansi taivaan avautuu
Tuhkaa kuin salaa, olkapäille laskeutuu
Tunnemmeko tulen
Tunnemmeko enää
Kuulemmeko kohinan

Vaietkaa marjat maan
Mietiskelkää, mesimetsät ja metsien päät
Vaivautuuko vastaamaan
Kulkeeko syksy sydämessä

refrain:
Tuo kaunis harmaa kansi taivaan avautuu
Tuhkaa kuin salaa, olkapäille laskeutuu
Tunnemmeko tulen
Tunnemmeko enää
Kuulemmeko sen kohinan

Raskas vihertää
Hämärästä hämärään
Ei ollut susitaival

Hämärästä hämärään
Pimeämpään pimeään
Ei ollut susitaival

Pimeästä pimeämpään
Ikävästä ikävään
Ei ollut susitaival

Ikävästä ikävään
Eikä siltikään
Susitaival
Susitaival

Tuo kaunis harmaa kansi taivaan avautuu
Tuhkaa kuin salaa, olkapäille laskeutuu
Tunnemmeko enää
Tunnemmeko enää?

refrain