Kuu Kaakon Yllä (2009)

1.Kouvostoliiton laulu, 1.säk.
(K.Viikate)

Vaikka olen kuollut ja kuopattu, niin eipä tunnu missään
Vaikka olen kuollut ja kuopattu, niin eipä tunnu missään
Kannella arkun jo multaa on ja pappi se viskaa lisää
Kannella arkun jo multa multaa on ja pappi se viskaa vielä lisää

2.Elämä kuin
(K.Viikate)

Tie alkaa siitä mistä pitikin, missä yö pois vahtivuoron luovuttaa
Pimeys poistuu, miksen minäkin, vain kotiovi tänne jäisi kaipaamaan
Pimeys poistuu, miksen minäkin, vain kotiovi tänne jäisi kaipaamaan

Elämä kuin — siivet sinitaivahalla
Minä – korppi kuusen kannon alla
Siivet sinitaivahalla puolestani pilvilinnoitukset piirittää

Käki kertoo uuden tunnin uupuneen, uusi aamu asennossa vartioi
Poskessa painautumat sammalen, silmissä sora se rahisee ja soi
Poskessa painautumat sammalen, silmissä sora se rahisee ja soi

Elämä kuin — siivet sinitaivahalla
Minä – korppi kuusen kannon alla
Siivet sinitaivahalla puolestani pilvilinnoitukset piirittää

Elämä kuin — siivet sinitaivahalla
Minä – korppi kuusen kannon alla
Siivet sinitaivahalla puolestani pilvilinnoitukset piirittää – puolestani linnat piirittää

3.Kravattipakko
(K.Viikate)

Otsa on tulessa, liekeissä suu
hihat on poltettu liivejä myöden ja
Povessa hopeaa, kullassa kuu
sorkat käy lattiaa tahtia lyöden ja

Tiedäthän kuinka pelataan
Tiedäthän, vihtahousua vastaan
Tiedäthän, solmu kravatin
se kantaa niin synnit kuin syntien tekijätkin

Valheiden jäljet ja totuuden tie
matka on pitkä ja kuoppia kaupankin
Posasta pesee ja sahalla saa
palttoossa paikka on viimeisen naulankin

Tiedäthän kuinka pelataan
Tiedäthän, vihtahousua vastaan
Tiedäthän, solmu kravatin
se kantaa niin synnit kuin syntien tekijätkin

Sierainta vihloo ja korvissa soi
kynnetkin kaluttu kyynärää myöden ja
Rotta on rattus ja käärme on kyy
shakaalit käyvät jo lahjetta syöden ja

Tiedäthän kuinka pelataan
Tiedäthän, vihtahousua vastaan
Tiedäthän, solmu kravatin
se kantaa niin synnit kuin tekijätkin

Tiedäthän kuinka pelataan
Tiedäthän, vihtahousua vastaan
Tiedäthän, solmu kravatin
se kantaa niin synnit kuin tekijätkin
se kantaa niin synnit kuin tekijätkin…

4.Eräs kaunis päivä
(K.Viikate)

Eräs kaunis päivä kaikki käy
kuin tanssi päällä ruusujen
Eräs kaunis päivä kaikki käy

Rakkautta kutsuu hanki valkoinen
hellassa kekäleillä kärmesten päät
Liiterissä oottaa kirves halkoineen
heti perään toivon ettet mene ,
ettet menisi vaan jäät

Kirkas on paljas taivas helmikuun
kirkas on Vuoksi sekä Kymi aatoksen
Lakanoista ihmisjyvät erottuu
enää nouse kyytiin enkelten en, vaan kävelen
-kautta kivien ja kantojen

Eräs kaunis päivä kaikki käy
kuin tanssi päällä ruusujen
Eräs kaunis päivä kaikki käy
-käy kuin tanssi päällä hautojen

Päivä jolloin pappi palaa
käy kylätietä ja pihaportin avaa
Mukanaan tulukset joilla totuuskin palaa
Nyt jos koskaan, nyt jos koskaan on aika arkku vaatimaton
kedon yrttösillä koristaa

Eräs kaunis päivä kaikki käy
kuin tanssi päällä ruusujen
Eräs kaunis päivä kaikki käy
käy kuin tanssi päällä

Eräs kaunis päivä kaikki käy
kuin tanssi päällä ruusujen
Eräs kaunis päivä kaikki käy
käy kuin tanssi päällä ruusujen
Eräs kaunis päivä kaikki käy
käy kuin tanssi päällä ruusujen
Eräs kaunis päivä kaikki käy
— kuin tanssi päällä hautojen

5.Avoimen maan äärellä
(K.Viikate)

Tuuli puhuu läpi tuvan läpi takin kauluksen
Eteisessä paikka kuvan kehyksissä menneiden
Pyhäastiaston kanssa kristallikin kerran yhteen soi
Nyt vitriini ja takki – niin tyhjiä kuin tyhjät olla voi

Äärellä avoimen maan
harvoin katse kääntyy kaivajaan

Viikon verran kerrallaan pyyhkii pöly lautalattiaa
Tunnissakin monta kohtaa, etsin jaettua lusikkaa
Lapio käy kiveen, sitten toiseen, sitten oksaan paksuun iäiseen,
kunnes Luoja, suo ja kuokka kuulee kaivajansa katkenneen

Äärellä avoimen maan
harvoin katse kääntyy kaivajaan

— Äärellä avoimen maan

6.Aaveissa vainko olet mun
(K. Viikate)

Valkeat kesäyöt, valkeat vedet kaarisilloin
kutsuvat kaislikot, kutsuvat kaarituet illoin
Iltamme saa kuin usva uuteen lumpeen kukkaan
varoen
ja meidät kuin maisema maalataan

Vaienneet muut, vaienneet valovuotein matkat
valvovat puut, riippuvat koivut, lakkalatvat
Päällemme käyden
sallien vain kuutamon täyden
kuin varoen
ja maisema se meistä kauas katoaa

Ei soisi tämän koskaan päättyvän
Ei soisi kellot murhenäytelmän,
ellen taas silmiäni avaa päällä peilin rikotun
Aaveissa vainko olet mun

Hiljainen kesäyö hiljalleen käyden veden selkää
Minä tiedän sen, ajatus jota kaikki pelkää
että kaartuis` koivut ei, ei usva koskis` lumpeen kukkaan
se mikä meidät pakottaa jälleen silmät avaamaan

Ei jaksa aamu nousta alta kylmän öljylampun
viritellen vilun jousta kulkee kukin yötään yksinään

Ei soisi tämän koskaan päättyvän
Ei soisi kellot murhenäytelmän,
ellen taas silmiäni avaa päällä peilin rikotun
Aaveissa vainko olet mun

Ei soisi tämän koskaan päättyvän
Ei soisi kellot murhenäytelmän,
ellen taas silmiäni avaa päällä peilin rikotun
Aaveissa vainko olet mun

7.Viina, terva & hauta
(K. Viikate)

Tuohesta suu, tuohesta kylki koivun
tuonesta tukanjuuret tulensa ammentaa
Tervasta puu, tervasta syyt ja seurat
tervasta ajatukset, tervaiset itse oivaltaa

Jos ei viina ja terva ja hauta
auta pilkkomaan pimeää
Hiillos hiipuu, tuhka tummuu
kylmä löytää kotiin kuin routa maahan
— tuhka tiheään

Niin metsä vastaa kun sitä kynnetään
turhaan kelo yksin kaatuu, maatuu yksinäisyyttään
Niin metsä vastaa kuin pata kattilaa
soimaamme toinen toista ja unohdamme tulta kohentaa

Jos ei viina ja terva ja hauta
auta pilkkomaan pimeää
Hiillos hiipuu, tuhka tummuu
kylmä löytää kotiin kuin routa maahan
— tuhka tiheään

Viina , terva, hauta ja viina ja terva
ja hauta ja viina ja terva ja hauta ja viina
ja terva ja hauta ja viina ja terva ja hauta
ja viina ja terva ja hauta, hauta, HAUTA!

Jos ei viina ja terva ja hauta
auta pilkkomaan pimeää
Hiillos hiipuu, tuhka tummuu
kylmä löytää kotiin kuin routa maahan
Jos ei viina ja terva ja hauta
auta pilkkomaan pimeää
Hiillos hiipuu, tuhka tummuu
kylmä löytää kotiin kuin routa maahan
— tuhka tiheään

8.Korpi
(K. Viikate)

Laveri on kapea
selkänahka patjana
seinät sementtiin vivahtaa
Rappauksina raatoja
betoni tuoksuu
vaan ilman kaltereita tästä saa ei vankilaa

Tämä on vastaus jonka lukitsin
Tämä on Elämä jonka valitsin

Ulkosalla uljas ilma, onni suosii tänä yönä rohkeaa
Vieressä viisi hirttä poikki, kuudennen juureen silti janoaa

Miksi mielin silti olemaan
kuin varjo tai kuollut haavanlehti konsaan
Miksi ovat vaihtoehdot koleasta koleaan
vaikka yöpuu on lämmin ja syrjässä elämän

Eivät nälkäkurjet auraa ilman tietä kuilun parras painonaan
Seitsemää laihaa vuotta saadaan vielä toinen tovi odottaa

Miksi mielin silti olemaan
kuin varjo tai kuollut haavanlehti konsaan
Miksi ovat vaihtoehdot koleasta koleaan
vaikka yöpuu on lämmin ja syrjässä elämän

Enkeleitä ympärillä, yksi yli muiden yötä valaisee
Silkin tuntu sivekkeellä sydänluolan lattioita lakaisee

Miksi mielin silti olemaan
kuin varjo tai kuollut haavanlehti konsaan
Miksi ovat vaihtoehdot koleasta koleaan
vaikka yöpuu on lämmin ja syrjässä elämän

Niin että taivaskin jo saa
pyörittää suurta ja pilvistä päätään ja
kai kaikkea voi vastustaa
vaikka portit on auki ja kohdalla hautausmaan

Korpi korpien välistä kutsuu, se laulaa,
se hiljaa hyräilee
laulua sydänjuuren takaa

Korpi korpien välistä kutsuu, se laulaa,
se hiljaa hyräilee
laulua, jonka päällä sielukin makaa…

9.Kuu Kaakon Yllä
(K. Viikate)

Pallo ristin jalassa, ankkurit köyden varassa,
tasatunnein lyö sydän mennyttä aikaa

Airot oljen korsista, tuhdot nahkurin orsista,
tasavedoin kun huopaamme kaarnalaivaa
— Tuulee, luoteesta tuulee

Untamme valvoo kyllä
tuo kuu kaakon yllä
lohtu mukanaan käy kaipaus merellä siltaa

Untamme valvoo kyllä
tuo kuu kaakon yllä
aamu sarastaa ja me valmiiksi varromme iltaa

Ranta veden varaan jää, meistä perää pitämään
onko ketään ja ketään kuka ennättää
Muuttolinnut taivaalla, miks` tänne palaavatkaan
vastatuulta päin nuo itseään lennättää
-tyhjän päällä kuten mekin täällä
Untamme valvoo kyllä
tuo kuu kaakon yllä
lohtu mukanaan käy kaipaus joella siltaa
Untamme valvoo kyllä
tuo kuu kaakon yllä
aamu sarastaa ja me valmiiksi varromme iltaa

Jos meillä olisi oikeat airot, voisimme soutaa
jos vain olisi hankaimet, aamun vastarannalta noutaa
Jos meillä vain olisi airot, voisimme soutaa
jos vain olisi hankaimet, jos edes hankaimet
ja joku joka tahtoisi aamun sarastavan noutaa
Untamme valvoo kyllä
tuo kuu kaakon yllä
lohtu mukanaan käy kaipaus Kymellä siltaa
Untamme valvoo kyllä
tuo kuu kaakon yllä
aamu sarastaa ja me valmiiksi varromme iltaa
Kuu Kaakon Yllä

10.Kouvostoliiton laulu, 9.säk.
(K.Viikate)

Ja nyt olen kuollut ja kuopattu vaan eipä tunnu missään
Ja nyt olen kuollut ja kuopattu vaan eipä tunnu missään
Vaik` portilla taivaan hiljaista on, minä kuulemma mahdu en sisään
Vaik` portilla taivaan hiljaista on, minä kuulemma mahdu en sisään